sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kesä 2017

Kevät oli viileä ja kesä on ollut tuulinen, sateinen, mutta onneksi sentään monena viikonloppuna jopa helteinen. 
Kesä on kypsyttänyt luontoa...





Jopa kirsikkapuun tynkä on kypsyttänyt pari kirsikkaa.


Ja tietysti mansikoita. Oman pihan taimista ei paljon enää tule.


Niinpä piti käydä lähitilalla poimimassa lisää. Ai, tuo suklaakakun pala?? Mansikkatarhassa oli uusi, pieni kahvila vanhassa riihessä, joten olihan sitä ostettava jotain "selkälääkettä".


Meillä on tähän asti ollut oma kaivo, mutta tänä kesänä talo oli liitettävä myös kunnan vesijohtoverkostoon.




Olivian tekemä ihana kesäateria. Tällaista voisin syödä joka päivä.


xxxxxxxxx

Sitten tuli heinäkuun viimeinen päivä, viimeinen virallinen asuinpäiväni tässä talossa, 13 vuoden ja 8 kuukauden jälkeen. Toukokuussa laitoimme avioeron vireille ja elokuun alusta asun väliaikaisesti äitini luona Espoossa kunnes saan hankittua uuden kodin, niinikään Espoosta. 



 31.7. oli myös viimeinen työpäiväni sekä Strandissa ja että Kodin Tavaratalossa (ajokortittomana en pysty käymään Inkoossa töissä muualta). Lähtiäisiksi sain hauskan samantyyliset, mieluisat läksiäislahjat.


Samana iltana hämmästelin kun kissat, jotka kesäisin viihtyvät yöt ulkona, tulivat iltakymmeneltä pihalle. Kun ensimmäisen kerran avasin oven, kuului jostain läheltä särkyvien ikkunoiden ääntä. Luulin sitä ensin ilkivallaksi, mutta hetkeä myöhemmin kun avasin oven toiselle kissalle, kuului rätinää, jonka tajusin tulen ääneksi. Kävelin tontin nurkalle ja näin, että vähän matkan päässä oli talo ilmiliekeissä. Ambulanssi oli jo paikalla ja paloautoja tuli 6-7. 


Tulipalo oli järkyttävää katseltavaa, kukaan ei tuntunut tietävän, oliko omistajan perhe vielä talossa; onneksi ei ollut ja henkilövahingoilta vältyttiin. Palokunta sai hienosti tulen hallintaan niin, ettei se levinnyt ympäristöön, edes lähipuut eivät tuntuneet syttyvän vaikka liekit löi korkealle ja kipinät lenteli. Tulipalo tuhosi talon täysin.



xxxxxxxxxxxx
Tavaroita pakatessani ja hävittäessäni, laitoin osan säilyttämistäni kuivatuista ruusuista Miiru-kissan haudalle.  

Näkemiin Inkoo.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Amsterdam

Neljä päivää kauniissa Amsterdamissa Olivian kanssa ja joka päivä aurinkoinen helle. Se on ihanaa lomaa. Yövyimme pikkuruisessa House of Freddy-hotellissa, jossa oli vain viisi huonetta. Harvoin pääsee kehumaan, että meilläpä oli koko hotellin levyinen huone, tuo jossa on oma parveke. Kapeita kierreportaita kolmanteen kerrokseen.



Sisäänkäynnin kohdalla oli portaikko näin matala.


 Meidän ihana huoneemme.




Hotellissa ei saa aamiaista, mutta viereisessä rakennuksessa on supermarket, josta haimme ateriatarvikkeet huoneeseen (ainoa miinus oli jääkaapin puuttuminen helteisinä päivinä!). Tai syötiin ulkona. Tai haettiin herkut ravintolasta kuten Wok to Walkista.




Oreo cheesecake:


Hotellin vieressä oli Frederikspleinin aukio ja suihkulähde, joka illalla valaistuna näkyi puiden raosta parvekkeelle.





Ensimmäisenä iltana kävimme kanaaliristeilyllä.







Nuo talot, jotka näyttävät olevan vinossa, todella ovat sitä!





Dam-auktio ja sen lähellä olevan "paikallinen Stockmann" eli tavaratalo De Bijenkorf. Valtava kattolamppu taas on tavaratalo Magna Plazan aulasta.




Waterloopleinin markkinoilla ja pari kaupungin merkkimiestä. Rembrandt ja...Niin, mikä tuli? Multa, vai?




Amsterdamissa kuljetaan monenlaisilla kulkuvälineillä. Liikenne sujuu käsittämättömän hyvin vaikka joka suunnasta tuntuu tulevan polkupyöriä, mopoja, raitiovaunuja ja jopa autoja. Ja tietysti veneitä.



Suolaisia ja makeita herkkuja.



Tällä katubaarilla oli persoonalliset istumapaikat asiakkaille.


Tässä ei sitten ole vessoja vaan sovituskoppeja!


Amsterdamin kanavat ovat täynnä toinen toistaan persoonallisempia asuntolaivoja.





Yhdestä asuntolaivasta, Hendrika Maria, on tehty museo, josta löytyi jopa suomenkielellä esitelehtinen. Paitsi itse asuntolaiva, myös pienoismallit olivat tietysti kiehtovia.





















Begijnhof rakennettiin 1346 asuinpaikaksi begiineille, jotka olivat nunnien tavoin eläviä katolisia sisaria, jotka eivät olleet antaneet luostarilupausta. Hiljaista sisäpihaa, kirkkoa ja kappelia ympäröivissä taloissa asuu edelleen vain naimattomia naisia. Tummapintainen van Houten-talo on Amsterdamin vanhin noin vuodelta 1420.










 




 (Vielä kun oppisi tyttäriltä tuon poseeraustaidon!)


Willet-Holthuysen Museo antaa käsityksen siitä, miten ylellistä elämää 1600-1800-luvun kauppiasluokka eli. Hiilipohatta Pieter Holthuysenin tyttären ja tämän puolison Abraham Willetin jäätyä lapsettomiksi, talo siirtyi kaupungin haltuun. Osa huoneista on alkuperäisessä asussa, mutta esimerkiksi keittiö ja puutarha on entistetty 1700-luvun asuun.


Alakerran keittiö:


Sisääntulo upeine istuimineen.



 Portaikko:




Sisääntuloaulaa vastapäätä sijaitseva puutarhahuone, josta näkee puutarhaan.



Ruokailuhuone:


Tanssisali upeine kristallikruunuineen:



Herrain klubihuone:


Kirjasto:


Punainen näyttelyhuone puutarhahuoneen yläpuolella:



Makuuhuone:


Koristeellisia yksityiskohtia on ympäri taloa.






Koristeellisia, kauniita amsterdamilaistaloja voisi kuvata loputtomiin. Sitäpaitsi niistä saa hyviä ideoita pienoismalleihin. Ulko-ovia, jotka kaikki tuntuivat olevan mustia, portaikkoja, kukkia, kattokoristeita. Ihania!










  Pieni, tumma talo tuntuu olevan puristuksissa isompiensa välissä.








Hotel Prinsenhofissa yövyin parikymmentä vuotta sitten Amsterdamissa käydessäni.



Viimeisen illan ohjelmaan kuului käynti Anne Frankin talossa. 45 minuutin jonotus oli vierailun arvoinen. Talo itsessään on samanlainen kuin 90-luvun alussa siellä käydessäni, mutta nyt vierestä on purettu pari vanhaa rakennusta. Niiden tilalle on rakennettu moderni (mielestäni täysin ympäristöönsä sopimaton) rakennus, jossa on paljon mielenkiintoista lisämateriaalia Anne Frankin elämästä. Käynti teki vaikutuksen Oliviaankin, joka pitkän jonon nähdessään oli ensin valmis kääntymään pois.


Westerkerk ja siitä vasemmalle Anne Frankin talo.



 Olivia löysi mieluisimmat "matkamuistonsa" Primarkista vaatteiden ja meikkien muodossa. Oma löytöni oli Karina Schaapmanin kirja "Mouse Mansion", josta olin joskus lukenut nukketalolehdessä - enkä tietysti Amsterdamiin päästyäni muistanut sen enempää kirjan kuin kirjoittajan nimeä, mutta niinpä vain kirja löytyi. Paristakin myymälästä se löytyi hollanninkielisenä, mutta American Book Centeristä sitten englanninkielisenä.




Sitten sinivalkoisin siivin kotimaahan.