Powered By Blogger

maanantai 29. elokuuta 2016

LWT Loviisassa osa 2

Loviisan keskustassa on paljon sellaisiakin kauniita rakennuksia, joita voi ihailla vain ulkopuolelta. Yläkuvassa vasemmalla keltainen Helgas-talo.






Kaupungin monille piha-ym.kirpputoreille en uskaltanut edes vilkaista. Tottahan niistä olisi löytynyt vaikka mitä ihanaa, johon ei ole varaa, tilaa, tarvetta eikä kantajaa.



Mannerheimintien eteläpuolella kiiruhdin suoraan Vackerbackaan, ettei vain jää näkemättä kuten viime kesänä (onneksi jouluna pääsin käymään). Pihalla musisoi Voicecrack.




Vanhan puolen keittiö ja sen viereinen makuuhuone.



Uudella puolella, vielä jouluna palvelleen myymälätilan ympärillä oli tehty valtavasti lisäremonttia. Riemulliseen lastenhuoneeseen pääsee siitä kuisti/myymäläosasta.



Uuninpankolle on tehty ihana leikkipaikka.



Kuistilta pääsee myös uuteen keittiöön.




Keittiön vieressä on yksi makuuhuone. Tällaista ihanan persoonallista kotia ei löydy toista.




Vackerbackan viereisessä Ajurintalossa on se ihana ullakko täynnä kesävuoteita, säilytystilaa, mattoja, verhoja, sohvia, riippukeinu. Eikö olisi ihana maata täällä lukemassa ja kuuntelemassa vaikka sateen ropinaa kattoon? Tai järjestää juhlat? Ystäviä mahtuu nukkumaan iso joukko.






Alakerrassa on tämä ihana kirjastonurkkaus.


Kekseliäs sohvapöytä olohuoneessa.


Ja talon ulkoseinällä yksi pikkuväen ovi.




Yksi suosikkitaloistani on myös Villa Lilla Gula.



Ihana kyltti "Keep Calm? Seriously... in this house".






Kyllä tällaisissakin puitteissa (Villa Engelissä) ruoka maistuisi!





Ja kauniiksi lopuksi sitten (Ringströms Gårdin) takaovesta ulos. Kotiin tultuani huomasin, että jotain jäi taas näkemättä: jotenkin kävelin Villa Degerbyn ohi huomaamatta ja unohdin kävellä Riesamaalle asti. No, ehkä jouluna - tai ensi kesänä.


Tuhannet, tuhannet kiitokset taas kaikille ihanille loviisalaisille, jotka kutsuitte meidät kylään. Joka kodissa sai sellaista sielun ravintoa, ettei edes syödä tarvinnut. Paitsi, että meninhän minä loppujen lopuksi Tuhannen tuskan kahvilaan nauttimaan suolaisen vohvelin tsatsikin kera; se oli niin hyvä, että ahmin sen ilman, että muistin kuvaa ottaa. Tällaiset kylävierailut ovat silkkaa nautintoa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti